Historia

Nelimarkka-museon elämänkerta

Aluksi oli Eero Nelimarkka ja hänen 1945 perustamansa Nelimarkka-Rahasto säätiö Säätiön perusohjeeksi tuli Nelimarkan toiveen mukaisesti kristillisen sivistystyön tukeminen ja tarkoitukseksi määriteltiin myös taidekokoelman kartuttaminen, mikä merkitsi kotimaisten taiteilijoiden teosten ostoja. Ensimmäisen taidehankintansa säätiö teki 1947 ja sittemmin tuettiin muun muassa opiskelua Sibelius-akatemiassa.

Säätiön syntymiseen vaikutti Eero Nelimarkalle (s. Vaasa 1891 k. Helsinki 1977) kertynyt varallisuus, mutta myös hänen omat kokemuksensa siitä, että taiteilijan uran vaikeina alkuvuosina taideostona tai stipendinä saadun tuen merkitys oli suuri nuorelle taiteilijalle. Hänellä oli annos mesenaattihenkeä syvän uskonnollisuuden ohella. Osoituksena mesenaattihengestä ovat esimerkiksi Vaasan Taideyhdistyksen 1942 perustetulle piirustuskoululle vuonna 1944 lahjoitettu 10.000 silloisen markan suuruinen oppilasstipendi ja piirustuksen opetusta varten lahjoitetut kipsimallit. Nelimarkalla oli myös varma näkemys taiteilijan ammatista, sillä hän myös perusti 1943 Pohjalaisen taiteilijaliiton, joka korosti taiteilijan ammattia muiden ammattien joukossa.

Säätiön kokoelma säilytettiin Eero Nelimarkan Töölönkadun asunnossa vuoteen 1956 saakka, mutta kokoelman kasvaessa tilan tarvekin kasvoi. Nelimarkan syntymäkaupungin, Vaasan kaupunginhallituksen kanssa solmitun sopimuksen tuloksena kokoelma sai tilan "talletettavaksi ja yleisöä varten näytteille pantavaksi" Vaasan kaupunginkirjastossa, josta 65 teoksen kokoelma siirrettiin Nelimarkka-museon tiloihin lopulta 1972.

Sitten tuli Eero Nelimarkan huvila

Eero Nelimarkka oli ostanut Alajärveltä, Pekkolan kylästä Kivikko-nimisen tontin serkultaan huvilaa varten 1928. Kaksikerroksinen mansardikattoisen taiteilijahuvilan perusosa valmistui 1932. Nelimarkka harkitsi 1950-luvulla laajennettua "alataloa", kuten huvilaa nimitettiin, säätiön kokoelman sijoituspaikaksi ja taidekoulunkin toimintaa varten, mutta huvila osoittautui liian pieneksi. Myöhemmin huvilassa asui vuokralaisia ja taiteilija suunnitteli alustavasti huvilan tarjoamista kunnalle koulurakennukseksi.

Taiteilija Nelimarkka kantoi huolta myös tieasioista: 1950-luvulla hän tiedusteli ensin Vaasan läänin maanmittauskonttorista ja sitten Alajärven tielautakunnalta kylätieasioita ja häntä myös askarrutti, voisiko tien ottaa kunnan varoilla ajokunnossa pidettäväksi. 1964 ja 1969 museomies Nelimarkka tiedusteli Vaasan tie- ja vesirakennuslaitoksen piirikonttorista lupia asettaa opaskilpiä Vaasa - Kyyjärvi valtatien varrelle, mutta lupaa yksityistien viittain pystyttämistä varten Rautalan, Hirvikylän ja kirkonkylän tienristeykseen ei tullut vaan neuvottiin laittamaan opastustaulu kirkonkylään. Vuonna 1969 opastemerkkilupa tuli kaksipuolisille merkeille kirkonkylän Hirsilän välille.

Lopulta tuli Nelimarkka-museo

Säätiön hallitus osti 1961 Alajärveltä edelleen Pekkolan kylästä puolen hehtaarin alueen tilallisilta Veikko ja Saima Uusitupa Nelimarkan suvun kantatilan RNo:4³º rakennuksineen. Tila oli Eero Nelimarkan isän, Erkki Nelimarkan, kotitila ja taiteilijan mukaan se oli sopiva myös taidekokoelmarakennusta varten. Nelimarkka lahjoitti säätiölle 22 teostaan mainitun tilan ostoon ja kunnostamiseen. Hirsirunkoinen puurakennus toimii nykyisin Nelimarkka-residenssinä. Kun rakennus oli korjattu, taiteilija esitteli siinä jo vuonna 1962 säätiön kokoelmaa, joka oli karttunut usean kymmenen taiteilijan teoksilla. Nelimarkan omia teoksia oli 85.

Nykyisen museon paikalla oli tuolloin kivinavetta, mutta Hilding Ekelundin rakennussuunnitelmat etenivät, kun Nelimarkan oma suunnittelutyö kävi ylivoimaiseksi. Nelimarkka lahjoitti useaan otteeseen rahaa hanketta varten. Säätiö luovutti museota varten 1963 vuokratta museon tarvitseman maa-alueen. Museo valmistui 1964 ja ensimmäisen teosluettelon laati silloisen säätiön hallituksen jäsen, Sakari Saarikivi.

Nelimarkka Rahasto säätiön taidekouluun varattiin opetustilat museon alakertaan ja asuinrakennusta - nykyistä residenssiä - Nelimarkka suunnitteli oppilaskodiksi. Joitakin kursseja ja taideopetusta Nelimarkka antoikin 1962-77 säilyneiden tiedustelu- ja kiitoskirjeiden perusteella. Museossa työskenteli myös Alajärven kansalaisopiston taidekurssi viikoittain taidemaalari Aira Niemi-Pynttärin johdolla lokakuusta joulukuun loppuun 1966 ja vielä tammikuun 1967. Uuden kansalaiskoulun valmistuttua Alajärven kirkolle taidekurssi siirtyi sinne.

Museota laajennettiin 1972-74 pääasiassa Eero Nelimarkan suunnitelmien mukaan. Museon arkistossa on kuitenkin olemassa Hilding Ekelundin laajennuspiirustukset tammikuulta 1972. Ekelund piirsi rakennusta jatkettavaksi erillisellä kattoikkunaisella siivekkeellä itään päin siten, että alkuperäiset ikkuna- ja seinämassat jäivät näkyville - Nelimarkan laajennus liittyy kiinteämmin rakennuksen perusosaan. Kiinteistöstä Nelimarkka kantoi huolta vakuutusasioissa Helsingistä käsin vielä kuolinvuotenaan 1977 ja halusi varmistaa, minkälaiset vakuutukset olivat voimassa.

Alajärven kaupunki

Suurin muutos tapahtui vuoden 1981 heinäkuun 1. päivästä lähtien, jolloin Alajärven silloinen maalaiskunta osti museokiinteistön ja sitoutui pitämään yllä ammattimaista museotointa. Osa kokoelmista oli vielä 1977 kuolleen Eero Nelimarkan perikunnan hallussa ja osa Nelimarkka-Rahasto säätiön. Lain vaatimien vaiheiden jälkeen osa kokoelmista deponoitiin takaisin museon suojiin. Tällä hetkellä museon kokoelmiin kuuluu yli 2000 teosta, valo- ja diakuvia, noin 12 tuhatta, pieni käsikirjasto, leikearkisto sekä Eero Nelimarkan perikunnan 1992 lahjoittama laaja Eero Nelimarkka muistiinpano-, valokuva- ja kirjearkisto.

Alajärven kunnan ja sittemmin kaupungin toimesta museorakennuksen tilaa on kohennettu useaan otteeseen: 1982, 1983,1985-86, 1988, 1990, 1991 ja 1996-97. Vuodesta 1983 alkaen kaikki muutos- ja korjaussuunnitelmat ovat arkkitehtien Käpy ja Simo Paavilainen. 1991 avattiin Eero Nelimarkan henkilöhistoriallinen 'atelieeri' yleisölle taiteilijan syntymän 100-vuotisjuhlassa 10.10. Viimeisin korjaus tehtiin edelleen Käpy ja Simo Paavilaisen arkkitehtitoimiston piirustusten mukaan 1996-97: lasigalleria, kun 1970-luvun lisäsiivekkeiden ja museon perusosan välinen ulkotila katettiin, sisääntuloaulan museokauppa Neljän markan putiikki sekä vastaanottotiski uusittiin samoin kahvion myynti- ja säilytyspuolen tilat.

Näyttelyihin on käytettävissä 11 salia kahvio mukaan lukien, mutta erillisiä siivottavia huonetiloja museossa on kaikkiaan 26. Askellusta vaativia erikokoisia portaikkoja on 11.

(Perustuu Leena Passin 8.8.2004 kokoamaan historiikkiin.)

Nelimarkka Huvila

Rakennus kuvia